Meiltä löytyy lähes aina pakastimesta lehtitaikina- tai voitaikinalevyjä, sekä jääkaapista kasa jotain pientä. Tänään päätinkin tehdä näistä aineista pasteijoita. Jaan yhden lehtitaikinalevyn kahtia, ja laitan keskelle sitä jotain. Tänään kaapista löytyi homejuustoa pieni nokare, aurinkokuivattujatomaatteja ja pestoa. Taitan pienen neliön kolmioksi ja uuniin hetkeksi. Helppo, lämmin, hyvä ja nopea iltaherkkupala 🙂
Vauvan punaiseen ihottumapeppuun auttaa meillä ainakin parhaiten Ceridal Lipolotion spray. Suihkepullo sisältää kirkasta öljyä.
Meillä vauvan peppu sietää paremmin Liberon vaippoja kuin Pampersin vaippoja. Pamperssissa on liian hyvä imuteho niin, että vauvan peppu jää vaippaan kiinni kuivuneen ryynikakan takia. Onpas epäselvästi kerrottu, mutta kohtalotoverit varmaan ymmärtävät.
Meidän vauva ei siedä myöskään puhdistuspyyhkeitä. Ne punastuttavat ja ärsyttävät pepun ihoa. Tästä syystä käytämme vedessä kastettuja vanulappuja kakkapyllyn puhdistamiseen, ellei ole niin suurta lastia, että peppupesu on ainoa oikea vaihtoehto.
Olemme testanneet tavallisia perusvoiteita. Ovat liian kevyitä. Sinkkivoide on puolestaan liian tujua. Ja kun sitä käyttää täytyy olla varma, että pylly on kunnolla puhdistettu. Ettei kakka pääse muhimaan ihoa vasten rasvakerroksen alla. Talkit eivät ole auttaneet. Ihottuma ja punoitus ovat olleet niin pahoja, että yksi kohta vauvan peppuposkessa oli ihan verillä. 😦 Kerran kokeilin Ceridaliaja kappas se on auttanut.
Ceridal-öljyä laitan pari suihkausta vauvan peppuun jokaisen vaipanvaihdon yhteydessä. Ceridalia voi käyttää muutenkin. Itse käytän Ceridalia välillä käsien rasvaamiseen ja korvien puhdistamiseen. Se on hyvää tavaraa 😉
Ceridalia joka paikkaan
Juu, näin se on, olen onnellinen. Pitäisikö minun kätkeä se ja olla hiljaa. Suomalainen sananlasku sanoo: ” Kellä onni on, se onnen kätkeköön”. Olen lähes aina tätä neuvoa noudattanut. Mutta nyt on toisin. Uskallan sen sanoa ääneen, että olen onnellinen. Toivottavasti onni pysyy.
ONNEA ON
Olla aikuinen. Katsoa nukkuvaa vauvaa. Asua omassa kodissa(vaikkakin velkaisena). Rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Herätä aamulla oman kullan vierestä. Kölliä sohvalla peiton alla ilman kiireitä.
Yöllä herätä siihen että mies kietoo kätensä ymmärille ja nukahtaa siihen uudelleen.
Saada vauva ruokittua rintamaidolla. Tulla siistiin kotiin. Pystyä liikkumaan itsenäisesti.
Olla terve. Valmistaa kullalle aamupala yllätykseksi. Saada kiitosta.
Mikä sinun mielestäsi on onnea? Kerro yksi 🙂
(Kun ajattelee positiivisesti niin asiat tuntuvat paremmilta.)
Imetys… On ihanaa kun pystyn imettämään vauvaani. Vauva ei tarvitse nälkäisenä muuta kuin tissini. En olisi tässä tilanteessa ilman Naistenklinikalla ollutta yöhoitajaa sekä äitiäni. Yöhoitaja oli se, joka kolmen yön ajan jaksoi auttaa minua ja kannusti imettämiseen.
Alusta lähtien vauvalla on ollut hyvä ja napakka imuote. Taisteluiden takana vain oli se, että vauva ottaisi pienestä nännistä kiinni. Yhtenä ongelmana oli se, että imemistä kesti aina vain lyhyen hetken. Lähes aina vauva nukahti tissilleni. Tämä johtui osaksi siitä ettei maitoa tullut kunnolla. Yökkö auttoi, kannusti ja herätteli vauvaa. Saimme vauvan pysymään tissillä hereillä, kun annoimme luovutettua äidinmaitoa ruiskussa. Ruiskulla pursutin maitoa vauvan suuhun, samalla kun vauva imi tissiäni. Aivan kuin maito olisi siis tullut minusta. Tällöin vauva jaksoi imeä pikkasen pitempää nukahtamatta.
Toinen ongelma imetyksen aloittamisessa oli se, että se pirulauta sattui niin HELVE**STI. Miksi kukaan ei ollut tästä varoittanut? Se oikeasti sattuu. Nännini olivat haavoilla ja punaisina. Joka kerta kun vauvalla oli nälkä, mietin että kummasta tissistä annan, kun kummatkin olivat niin kipeinä. Yökkö totesi, että imetyksen kuuluukin sattua aluksi, ennen kuin rinnat siihen tottuvat. Hän kannusti useasti jatkamaan. Kysyin rintakumista, kun yksi päivävuorolainen oli semmoisen minulle aikaisemmin lykännyt. En ollut saanut sitä toimimaan. Yökkö kannusti imettämään ilman, jos suinkin vain kykenisin. Hammasta purren kestin kivun ja imetin.
Maito minulla nousi neljäntenä vuorokautena vauvan syntymästä. Se teki myös kipeää. Oli kiva että oli maitoa, mutta se kipu oli kamala. Aluksi oli hauskaa kun rinnat hieman turposivat. Sitten loppui hymy. Vuoron perään imetin, pidin kuumapusseja tisseilläni, kävin kuumassa suihkussa hieromassa kivikovia tissejä, yritin lypsää, pidin kaulimella mätkittyjä kaalinlehtiä rintaliiveissä. Turvotuksesta johtuvan tissikivun päälle kärsin myös nännikivuista. Nänneille laitoin joka tilanteessa lanoliini-voidetta ja toivon sen auttavan nännikipuihin. Usein imetys sattui niin, kuin jokin terävä miekka olisi viiltänyt rinnasta selän puolelle. Maidonnousuun mahtoi vaikuttaa se, kun äitini vinkkasi, että minun tulisi juoda kotikaljaa ja uskoa itseeni ja imettämisen sujumiseen. Nämä auttoivat maidon tulossa ja sen riittämisessä.
Kun näistä imetyksen alkuoireista oltiin päästy ja imettäminen oli lähtenyt sujumaan, eikä kipuakaan ollut niin paljon, niin kappas. Luoksemme tuli: Sammas. Sammas tuli pikkuhiljaa. Huomasin vauvan pokissa muutaman valkoisen läiskän. Yhtenä päivänä valkoiset läiskät olivat poskissa lisääntyneet ja imettäminen sattui jälleen nänneihin. Peilistä katsoessa huomasin nännien värieron. Nänninnipukat olivat vaaleanpunaiset. Nännin muu ympäristö oli normaali ruskea. Nännini näyttivät kuin vadelmilta. Sammas oli tarttunut myös nänneihin. Eroon sammaksesta päästään pikku hiljaa. Vauvan suuta putsaan useita kertoja vuorokaudessa sitruunamehutiivisteellä kostutetuilla topsipuikoilla. Nännejäni putsaan vichyvedellä, johon on sekoitettu vähän sitruunamehua. Vauvan poskilta näkyvä sammas on pikku hiljaa katoamassa. Nännini ovat vielä pinkit. Odottelen että tästä vaivasta päästäisiin ja voisin taas nauttia kivuttomasta imetyksestä.
Kaikista ongelmista ja kivuista huolimatta imettäminen on ihanaa. On ihanaa, että pystyn täysin ruokkimaan vauvan omalla maidollani. Käyhän se pidemmän päälle huomattavasti halvemmaksi kuin äidinmaidonkorvikkeet. Eli naiset, jos haluatte ja meinaatte imettää. Muistakaa, että imettäminen sattuu. Kestäkää kipu, olkaa sinnikkäitä ja uskokaa itseenne. On ihanaa, kun vauva tuhisee tissillä ja nauttii saamastaan ravinnosta. Jatkan imettämistä vaikka sattuisi.
Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu… mille meidän isä salaa kuiskaa Baby I Love You! Tulkaa kaikki katsomaan kun vauva hymyilee niin tiedättepä senkin missä onni lymyilee.
Meidän vauvan jalat
Meidän uusi vauva-biisi.
kannattaa kuunnella ihan senkin takia että pääsee fiilikseen. Mä kuuntelen tätä useita kertoja vauvan kanssa. Vauva makoilee mun jalkojen päällä. Vauvan pää nojaa mun polviin ja jalat on mun masua vasten. Sitten otan vauvaa käsistä kiinni ja laulan vauvalle musiikin tahtiin. Samalla heiluttelen vauvaa jaloillani.
Meidän vauva on jo 1 kk ikäinen. Se syntyi elokuun puolessa välissä. Tuli maailmaan sektiolla. Jo syntyessään se oli niin ihana, sileä ja puhdas, kun se minun rinnalleni hetkeksi ojennettiin. Olin menettänyt sydämeni samantien. Isän kanssa todettiin yhteen ääneen. ”Se on ihana ja niin suloinen”. Poika oli 52cm ja reilu 3800g.
Sydänpallo 