Imetys… On ihanaa kun pystyn imettämään vauvaani. Vauva ei tarvitse nälkäisenä muuta kuin tissini. En olisi tässä tilanteessa ilman Naistenklinikalla ollutta yöhoitajaa sekä äitiäni. Yöhoitaja oli se, joka kolmen yön ajan jaksoi auttaa minua ja kannusti imettämiseen.
Alusta lähtien vauvalla on ollut hyvä ja napakka imuote. Taisteluiden takana vain oli se, että vauva ottaisi pienestä nännistä kiinni. Yhtenä ongelmana oli se, että imemistä kesti aina vain lyhyen hetken. Lähes aina vauva nukahti tissilleni. Tämä johtui osaksi siitä ettei maitoa tullut kunnolla. Yökkö auttoi, kannusti ja herätteli vauvaa. Saimme vauvan pysymään tissillä hereillä, kun annoimme luovutettua äidinmaitoa ruiskussa. Ruiskulla pursutin maitoa vauvan suuhun, samalla kun vauva imi tissiäni. Aivan kuin maito olisi siis tullut minusta. Tällöin vauva jaksoi imeä pikkasen pitempää nukahtamatta.
Toinen ongelma imetyksen aloittamisessa oli se, että se pirulauta sattui niin HELVE**STI. Miksi kukaan ei ollut tästä varoittanut? Se oikeasti sattuu. Nännini olivat haavoilla ja punaisina. Joka kerta kun vauvalla oli nälkä, mietin että kummasta tissistä annan, kun kummatkin olivat niin kipeinä. Yökkö totesi, että imetyksen kuuluukin sattua aluksi, ennen kuin rinnat siihen tottuvat. Hän kannusti useasti jatkamaan. Kysyin rintakumista, kun yksi päivävuorolainen oli semmoisen minulle aikaisemmin lykännyt. En ollut saanut sitä toimimaan. Yökkö kannusti imettämään ilman, jos suinkin vain kykenisin. Hammasta purren kestin kivun ja imetin.
Maito minulla nousi neljäntenä vuorokautena vauvan syntymästä. Se teki myös kipeää. Oli kiva että oli maitoa, mutta se kipu oli kamala. Aluksi oli hauskaa kun rinnat hieman turposivat. Sitten loppui hymy. Vuoron perään imetin, pidin kuumapusseja tisseilläni, kävin kuumassa suihkussa hieromassa kivikovia tissejä, yritin lypsää, pidin kaulimella mätkittyjä kaalinlehtiä rintaliiveissä. Turvotuksesta johtuvan tissikivun päälle kärsin myös nännikivuista. Nänneille laitoin joka tilanteessa lanoliini-voidetta ja toivon sen auttavan nännikipuihin. Usein imetys sattui niin, kuin jokin terävä miekka olisi viiltänyt rinnasta selän puolelle. Maidonnousuun mahtoi vaikuttaa se, kun äitini vinkkasi, että minun tulisi juoda kotikaljaa ja uskoa itseeni ja imettämisen sujumiseen. Nämä auttoivat maidon tulossa ja sen riittämisessä.
Kun näistä imetyksen alkuoireista oltiin päästy ja imettäminen oli lähtenyt sujumaan, eikä kipuakaan ollut niin paljon, niin kappas. Luoksemme tuli: Sammas. Sammas tuli pikkuhiljaa. Huomasin vauvan pokissa muutaman valkoisen läiskän. Yhtenä päivänä valkoiset läiskät olivat poskissa lisääntyneet ja imettäminen sattui jälleen nänneihin. Peilistä katsoessa huomasin nännien värieron. Nänninnipukat olivat vaaleanpunaiset. Nännin muu ympäristö oli normaali ruskea. Nännini näyttivät kuin vadelmilta. Sammas oli tarttunut myös nänneihin. Eroon sammaksesta päästään pikku hiljaa. Vauvan suuta putsaan useita kertoja vuorokaudessa sitruunamehutiivisteellä kostutetuilla topsipuikoilla. Nännejäni putsaan vichyvedellä, johon on sekoitettu vähän sitruunamehua. Vauvan poskilta näkyvä sammas on pikku hiljaa katoamassa. Nännini ovat vielä pinkit. Odottelen että tästä vaivasta päästäisiin ja voisin taas nauttia kivuttomasta imetyksestä.
Kaikista ongelmista ja kivuista huolimatta imettäminen on ihanaa. On ihanaa, että pystyn täysin ruokkimaan vauvan omalla maidollani. Käyhän se pidemmän päälle huomattavasti halvemmaksi kuin äidinmaidonkorvikkeet. Eli naiset, jos haluatte ja meinaatte imettää. Muistakaa, että imettäminen sattuu. Kestäkää kipu, olkaa sinnikkäitä ja uskokaa itseenne. On ihanaa, kun vauva tuhisee tissillä ja nauttii saamastaan ravinnosta. Jatkan imettämistä vaikka sattuisi.
Sydänpallo 