Imetys ja imettäminen

Juttu/asia/teko/tapahtuma/toiminta, joka jakaa mielipiteitä. Juttu, johon tuntuu jokaisella olevan sanottavaa. Juttu, joka oikeasti on loppujen lopuksi vain äidin ja lapsen välinen (+vähän isänkin asia).

Tämä juttu on IMETYS.

Aluksi imettäminen saattaa olla vaikeaa. Imetykseen ei ole yhtä oikeaa tapaa aloittaa, jatkaa ja lopettaa. Tapoja on yhtä monta kun on tekijääkin. Jokaisen tarinat eroavat toisistaan. Mutta voin väittää, että ne jotka ovat imettäneet pidempään kuin keskivertoäidit suomessa, ovat loppujen lopuksi todella vahvoja henkilöitä (koska jaksavat jatkaa).

Olen imetystaipaleeni alussa kirjoittanut siitä, kuinka imettäminen on ihanaa ja samalla kurjaa. Silloin kerroin imetyksen alkuhaasteista ja siitä kuinka nännikipujen jälkeen saimme vielä Sammaksenkin kiusaksemme. (Sammas parani lopulta lääkkeellä: Mycostatin. Käytin sitä nänneihini ja sivelin topsipuikolla vauvan suun sisäpintoja ja ruiskutin suuhun pienellä ruiskulla annoksen. Näin pääsimme siitä eroon.) Sen jälkeen se ei enää vaivannut meitä. Olen myös kertonut imetysliivien hankinnasta. Voin todeta tätäkin kirjoittaessa, että minulla on nytkin nämä kyseiset liivit päällä. Talvella oli mukava käyttää palelevissa rinnoissa samanmerkkisiä, joissa oli irroitettavat toppaukset. Pitivät tissit hieman lämpöisempinä. Olen ottanut kantaa myös julki-imettämiseen ja olen edelleen sitä mieltä, että imettämisessä on hyvä ottaa muut ihmiset huomioon.

 

Miksi ryhdyn taas kirjoittamaan imettämisestä. No sen takia, koska:

• Olen selvinnyt imettämisen alkuvaikeuksista.
• Olen täysimettänyt lastani 6kk
• Olen jatkanut imettämistä siihen kun lapsi täyttää 1v. (Se on muuten ihan kohta)
• Olen selättänyt lukuisat rintatukokset ja kipujen jälkeen edelleen jatkanut imettämistä.
• Olen kiinnostunut imettämisestä ja haluaisin työskennellä imetyksen parissa. (Haluaisin imetystukiäidiksi ja imetystukihenkilöksi. Mutta minulla on pienoisia esteitä näiden toteuttamisessa.)
• Haluan kannustaa muita imettämiseen ja jatkamaan imetystä alkuvaikeuksista huolimatta.
• Haluan jakaa imetystietouttani, jota olen saanut imetyspolkuni aikana. Jos siitä vaan on hyötyä jollekin.

Mutta itse asiaan… Havaintojani kanssaihmisistä imetyksen varrelta…  

• Miksi imetys kiinnostaa kaikkia?
  • Toisaalta kyllähän sitä keskustellaan myös aikuistenkin syömisestä, niin miksi ei vauvan ruokailusta. 😉 On hassua keskustella rintaruokinnasta mieheni ystävän kanssa. Mutta miksipä ei, jos häntä se kiinnostaa. 🙂 On hyvä välillä jakaa faktoja rintaruokinnasta.
• Miksi mummoni jaksaa ihmetellä kuinka vieläkin imetän, vielä vaikka olen näinkin laiha? Miten minusta riittää maitoa?
  • No sitä nyt vaan tulee edelleen. Imetys on loppujen lopuksi helppoa ja vauva kasvaa maidosta hyvin. Ihmiset eivät tule ajatelleeksi miten loukkaavalta saattaa tuntua epäilykset maidon riittävyydestä. Täytyy vain ymmärtää, etteivät ihmiset tarkoita pahaa kysyessään ja ihmetellessään.
• Muutenkin ihmisten ihmettelyt: Vieläkö imetät?
  • Voisin olla törkeä ja vastata: kyllä ja mitä se sulle kuuluu. Mutta miksi vastaisin näin. Mielummin kerron edelleen imettäväni ja miettiväni imetyksen jatkoa/suunnitelmaa ja kertovani pari hyvää faktaa imetyksestä. Ja hei, yleensä ihmiset eivät tarkoita tätä kysymystä pahalla. Se nyt vaan on yleensä ainoa tapa kysyä asiasta suoraan, koska se nyt vaan kiinnostaa ihmisiä. Ja yleensä tämä on ihan hyväksyttävää myös kysyjänkin mielestä, koska häntä nyt vaan kiinnostaa asia samalla tavalla kuin esim. millainen sää pihalla on ja muut Smalltalk-tyyliset kysymykset…
• Olin maalla bensiksellä, jossa imetin vessojen edessä olevalla penkillä. Maalaismummot supisivat ja osoittelivat minua. Vauvani oli tällöin n.8kk ikäinen.
  • Olin ylpeä imettäessäni ”vielä tämän kokoista/ikäistä vauvaa”. Mummoista se näytti kiinnostavalta. Supitteluiden ja osoitteluiden jälkeen mummot loivat meihin iloiset hymyilevät kasvot ja nyökyttelivät hyväksyvästi. Taisi siellä päin olla harvinaista näkyä.
• Miksi monet kuvittelevat minun haluavan imettää vessassa?
  • Koska he eivät vain tule oikeasti ajatelleeksi miten ällöä yleisessa vessassa on istua syöttämässä vauvaa. Luulevat minun haluavan imettää rauhassa. Mutta todellisuudessa en minä eikä kukaan mukaan haluaisi syödä vessassa. Olen kerran imettänyt ravintolan vessassa ja se kerta jäi viimeiseksi.
• Miksi ihmiset katsovat, jos imetän vauvaani?
  • Koska olen julkisella paikalla, ja jos vaikka rintani sattuisikin vilahtamaan ja koska rinnat nyt vaan kiinnostavat kaikkia. Siitä oli juuri tehty tutkimus, että niin miehet, kuin naisetkin katsovat rintoja. Naisten katse vain viipyy vähemmän aikaa rinnoissa, kuin miesten katseet. Ja koska mikä voikaan olla suloisempaa ja inhimillisempää, kuin se, että äiti ruokkii vauvaansa ❤
• Miksi ihmiset ihmettelevät että imetän ”näinkin isoa vauvaa”?
  • Koska Suomessa ei ole totuttu näkemään muutaman kuukauden ikäistä vauvaa vanhemman vauvan imettämistä saati sitten taaperoimettäjiä. Niin monet tarjoavat pullosta ruokaa, joten imettämistä ei nähdä niin paljoa. Siksi sitä kummastellaan….

Koska:

”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.”

Imetyksen ihanuus ja kurjuus!

Imetys… On ihanaa kun pystyn imettämään vauvaani. Vauva ei tarvitse nälkäisenä muuta kuin tissini. En olisi tässä tilanteessa ilman Naistenklinikalla ollutta yöhoitajaa sekä äitiäni. Yöhoitaja oli se, joka kolmen yön ajan jaksoi auttaa minua ja kannusti imettämiseen.

Alusta lähtien vauvalla on ollut hyvä ja napakka imuote. Taisteluiden takana vain oli se, että vauva ottaisi pienestä nännistä kiinni. Yhtenä ongelmana oli se, että imemistä kesti aina vain lyhyen hetken. Lähes aina vauva nukahti tissilleni. Tämä johtui osaksi siitä ettei maitoa tullut kunnolla. Yökkö auttoi, kannusti ja herätteli vauvaa. Saimme vauvan pysymään tissillä hereillä, kun annoimme luovutettua äidinmaitoa ruiskussa. Ruiskulla pursutin maitoa vauvan suuhun, samalla kun vauva imi tissiäni. Aivan kuin maito olisi siis tullut minusta. Tällöin vauva jaksoi imeä  pikkasen pitempää nukahtamatta.

Toinen ongelma imetyksen aloittamisessa oli se, että se pirulauta sattui niin HELVE**STI. Miksi kukaan ei ollut tästä varoittanut? Se oikeasti sattuu. Nännini olivat haavoilla ja punaisina. Joka kerta kun vauvalla oli nälkä, mietin että kummasta tissistä annan, kun kummatkin olivat niin kipeinä. Yökkö totesi, että imetyksen kuuluukin sattua aluksi, ennen kuin rinnat siihen tottuvat. Hän kannusti useasti jatkamaan. Kysyin rintakumista, kun yksi päivävuorolainen oli semmoisen minulle aikaisemmin lykännyt. En ollut saanut sitä toimimaan. Yökkö kannusti imettämään ilman, jos suinkin vain kykenisin. Hammasta purren kestin kivun ja imetin.

Maito minulla nousi neljäntenä vuorokautena vauvan syntymästä. Se teki myös kipeää. Oli kiva että oli maitoa, mutta se kipu oli kamala. Aluksi oli hauskaa kun rinnat hieman turposivat. Sitten loppui hymy. Vuoron perään imetin, pidin kuumapusseja tisseilläni, kävin kuumassa suihkussa hieromassa kivikovia tissejä, yritin lypsää, pidin kaulimella mätkittyjä kaalinlehtiä rintaliiveissä. Turvotuksesta johtuvan tissikivun päälle kärsin myös nännikivuista. Nänneille laitoin joka tilanteessa lanoliini-voidetta ja toivon sen auttavan nännikipuihin. Usein imetys sattui niin, kuin jokin terävä miekka olisi viiltänyt rinnasta selän puolelle. Maidonnousuun mahtoi vaikuttaa se, kun äitini vinkkasi, että minun tulisi juoda kotikaljaa ja uskoa itseeni ja imettämisen sujumiseen. Nämä auttoivat maidon tulossa ja sen riittämisessä.

Kun näistä imetyksen alkuoireista oltiin päästy ja imettäminen oli lähtenyt sujumaan, eikä kipuakaan ollut niin paljon, niin kappas. Luoksemme tuli: Sammas. Sammas tuli pikkuhiljaa. Huomasin vauvan pokissa muutaman valkoisen läiskän. Yhtenä päivänä valkoiset läiskät olivat poskissa lisääntyneet ja imettäminen sattui jälleen nänneihin. Peilistä katsoessa huomasin nännien värieron. Nänninnipukat olivat vaaleanpunaiset. Nännin muu ympäristö oli normaali ruskea. Nännini näyttivät kuin vadelmilta. Sammas oli tarttunut myös nänneihin. Eroon sammaksesta päästään pikku hiljaa. Vauvan suuta putsaan useita kertoja vuorokaudessa sitruunamehutiivisteellä kostutetuilla topsipuikoilla. Nännejäni putsaan vichyvedellä, johon on sekoitettu vähän sitruunamehua. Vauvan poskilta näkyvä sammas on pikku hiljaa katoamassa. Nännini ovat vielä pinkit. Odottelen että tästä vaivasta päästäisiin ja voisin taas nauttia kivuttomasta imetyksestä.

Kaikista ongelmista ja kivuista huolimatta imettäminen on ihanaa. On ihanaa, että pystyn täysin ruokkimaan vauvan omalla maidollani. Käyhän se pidemmän päälle huomattavasti halvemmaksi kuin äidinmaidonkorvikkeet. Eli naiset, jos haluatte ja meinaatte imettää. Muistakaa, että imettäminen sattuu. Kestäkää kipu, olkaa sinnikkäitä ja uskokaa itseenne. On ihanaa, kun vauva tuhisee tissillä ja nauttii saamastaan ravinnosta. Jatkan imettämistä vaikka sattuisi.